 |
| Tuima. |
Tänään jäljellä 7 aamua
kotiutumiseen. Reservi häämöttää jo nurkan takana. Viimeisinä
päivinä ei ole ollut paljoakaan tekemistä, joten on ollut aikaa
pohtia mennyttä aikaa puolustusvoimien leivissä.
Kun tulin inttiin, niin minulla oli
vielä kaikki kortit avoinna. B-kauden aikana poissuljin AUK:n
valinnoistani, sillä se ei tukenut tavoitteitani. Vaakakupissa
painoi urheilulliset syyt, joita voisin tässä puida. Minulle
henkilökohtaisesti “Puolustusvoimat – Suomen suurin kuntokoulu”
on lähinnä vitsi. Kerronpa miksi.
Saavuin viime kesänä Kirkonmaalle ja
voisin väittää olleeni silloin elämäni kunnossa. Mm.
Sotilaspenkkiä tuli tehtyä omalla painolla jotakuinkin 25 kertaa.
B-kaudelle olin varannu lisäravinteita ja söin iltaisin tonnikalaa,
ja pyrin parhaani mukaan pitämään kiinni siitä, minkä olin ennen
palvelusta saavuttanut. Ilmoittauduin kamppailupäiville, jossa
varusmiehet ottavat toisistaan mittaa eri lajeissa. Minä valitsin
sotilaspainin ja sotilaspenkin lajeikseni. Treenausmahdollisuudet
b-kaudella olivat heikot. Vapaa-aikaa ei ollut juuri ja mikäli sitä
oli, niin en saanut lupaa mennä kuntosalille. Noin kaksi viikkoa
palvelukseen astumisen jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa
kuntosalille. Se käynti ei tosiaan ollut mikään iloinen yllätys
itselle, kun huomasi miten viikot olivat imeneet mehuja miehestä.
Karkeasti ilmaistuna pystyin tekemään b-kaudella noin 80% aiemmasta
suorituskyvystä. Esimerkiksi leukoja meni 13-14.
Keskityin harvoilla treenikerroilla
juuri tähän sotilaspenkkiin. Lopulta kisoissa tulin siinä
neljänneksi tuloksella 19, joista yksi oli hylätty toisto. Suoritus
oli pettymys, mutta olin toki jo huomannut treeneissä, ettei
suorituskyky ole samalla tasolla kuin ennen astumista armeijan
harmaisiin.
Mitä syitä tähän sitten on, ettei
Suomen suurimmassa kuntokoulussa voimatasot pysy ennallaan?
Ensimmäinen ja mielestäni painavin syy tähän on ravinto. Onhan se
ymmärrettävää ja selvää, että intissä tulee huomattavan
paljon aerobista treeniä. Pitkiä marsseja ja raskaita harjoituksia.
Urheilijan näkökulmasta raskas treeni vaatii huolellisen
palautumisen. Palautumisen tekijäthän ovat venyttely, lepo ja
ravinto. Esimerkiksi leireillä ravinnon saanti oli satunnaista.
Toisinaan jäi iltapala syömättä.
Itse näkisin asian niin, että mikäli
varusmiehille tarjoiltaisiin ravintoarvoiltaan parempaa ruokaa ja
tasaisemmin väliajoin, niin saataisiin oikeasti parempaa tulosta.
Miehet eivät kärsisi jatkuvasti katabolisesta tilasta leireillä,
ja heidän kuntonsa kohenisi enemmissä määrin. Toki PV:n
tarjoamalla hiilarihöttö ravinnollakin päästää jonkinlaisiin
tuloksiin, kun sohvaperunaa marssitetaan tuolla pitkin metsiä koko
päivän, mutta kyllä asian voisi paremmin hoitaa.
Tämän nähtyäni tiesin itse kuinka
pelaan korttini. Tiesin AUK:n merkitsevän sitä, ettei
tuloskehitystä ole mahdollista saavuttaa, ja valitsin
palveluspaikaksi Haapasaaren, bulkkaajan paratiisin. Paljon hyvää
ruokaa, paljon lepoa ja kelvollinen kuntosali. Loppu oli vain
itsestään kiinni.
Ymmärrän kyllä, että
puolustusvoimissa näytetään, millaista on ravinnonsaanti sodan
aikana. Senkin, ettei silloin tuoda proteiinipatukoita marssiville
sotilaille. Kyseenalaistan kylläkin sen tarpeellisuuden. Kyllä
jokainen osaa olla nälässä harjoittelematta. Ampumista ja sotilaan
taitoja sitä ennemmin kannattaa harjoittaa. Mikäli tarjoaisimme
varusmiehille proteiinirikasta ravintoa hiilarihötön sijaan, niin
meiltä kotiutuisi varmasti huomattavasti paremmassa kunnossa olevia
miehen alkuja, mikä on koko yhteiskunnan etu.
 |
| Sotilas lepää aina kun mahdollista. Malliesimerkkiä näyttää alik Harhakoski, Hiltunen ja korpr Himanen :-) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti